Tahtoo remmirähjän?

Näin tehdään remmirähjiä – opas aloitteleville koiranomistajille

Onneksi olkoon, sinulla on pentu! Olet varmaan jo huomannut, että remmirähjäys on netin koira-aiheisilla palstoilla yksi yleisimmistä puheenaiheista. Näillä yksinkertaisilla ohjeilla saat takuuvarmasti omasta koirastasikin remmirähjän, ja voit liittyä asiaa nettipalstoilla voivottelevien sankkaan joukkoon!

• Ihan ensimmäiseksi kannattaa ajatella, että on hirmuisen söpöä, kun pieni pentu koettaa haukahdella lenkillä vieraille koirille ja ihmisille. Onpa se innokas! Kyllä haukahtelu varmasti loppuu sitten isompana itsekseen, eikös juu?
• Ota pentu varmuuden vuoksi syliin, jos lenkillä tulee toinen koira vastaan.
• Anna pennun vetää ja kulkea lenkillä aina ensin. Näin koira törmää sinua ennen esimerkiksi kulman takaa yllättäen ilmestyviin toisiin koiriin, ja saa itse päättää, miten niihin kannattaa reagoida.
• Käy säännöllisesti koirapuistossa nuoren koiran kanssa, koska pentuja täytyy sosiaalistaa. Koirapuistot ovat pennuille eräänlaisia vapaapainikehiä, joissa voi opetella ottamaan turpiinsa ventovierailta ja joista ei pääse karkuun. Narttukoirat oppivat, että jokainen lähestyvä uros on potentiaalinen seksuaalirikollinen.
• Usko niitä, jotka sanovat, että koirista tulee vihaisia tai arkoja, jos ne eivät pääse hihnassa tutustumaan vieraisiin koiriin. Anna kaikkien vastaantulevien koirien tervehtiä omaasi, koska pentujahan täytyy sosiaalistaa!
• Käytä fleksiä, että koirasi varmasti pääsee moikkaamaan sellaisiakin koiria, joiden omistajat jostakin syystä haluavat välttää remmirähjäyksen ja koettavat kiertää teidät mahdollisimman kaukaa. Sosiaalistetaan toki heidänkin koiransa!
• Anna koirasi jäädä tuijottamaan lähestyviä ja ohi kulkevia koiria.
• Edellisen tehokkaampi muunnelma on teeskennellä, että koirasi painaa ainakin tonnin etkä jaksa kiskoa sitä hihnasta eteenpäin. Anna koirasi käydä maahan makaamaan keskelle tietä, josta se voi kätevästi syöksähtää ohi kulkevan koirakon jalkoihin. Näin saat kätevästi tehtyä naapurinkin koirasta remmirähjän!
• Tee jokaisesta ohitustilanteesta iso show. Koiralle pitää koko ajan puhua rauhoittavalla äänellä: “Noh Musti, ei mitään hätää Musti, mennäänpäs nyt ohi Musti.” Näin koira oppii, että ohitustilanteissa on jotakin erityisen huolestuttavaa, kun omistajakin ne noteeraa. Kannattaa samaten pidätellä hengitystä, kiristää hihnaa, naksutella klikkerillä, heilutella lelua ja sylkeä hampaista koiralle nameja.
• Voit myös pyytää koiran ojanpenkalle istumaan ja koettaa seisoa sen edessä, ettei se näe ohi kulkevaa koiraa. Ideana on tehdä toisten koirien ohittamisesta mahdollisimman iso ohjelmanumero.
• Hommaa remmirähjälle koiralle kaveriksi toinen koira, ja pian sinulla on tuplamäärä remmirähjiä!
• Älä koskaan anna koiran leikkiä muiden koirien kanssa ilman hihnaa, paitsi tietysti koirapuistossa.
• Hankkiudu tilanteisiin, joissa pentusi joutuu tekemisiin teille molemmille ennestään tuntemattomien koirien kanssa, kunnes pentu saa pari kertaa niiltä turpiinsa. Sitten saat oikeuden käyttää remmirähjien omistajien yleisintä tekosyytä koiran käytökselle: “sen kimppuun kävi pentuna isompi koira, ja nyt se pelkää”.
• Ja luonnollisesti: anna koiran rähistä hihnassa, koske sen kimppuun kävi pentuna isompi koira ja nyt sitä pelottaa, eikä tilanteelle luonnollisestikaan voi enää koskaan tehdä mitään.

Helppoa kuin heinänteko, remmirähjien tekeminen. Ellei sinulla vielä ole koiraa, voit myös huvitella pelaamalla remmirähjäbingoa, jossa saat raksin ruutuun jokaisesta listan kohdasta, jota vastaantulevat koirakot toteuttavat. Suora bingorivi on lähes taattu. Suomen remmirähjäpopulaatio on siis tulevaisuudessakin turvattu.

Onko olemassa yhtä ja oikeaa?!

Juttu on täältä Verkkouutisista kopsattu
Itse käytän koulutuksessa sekä nameja, kehuja, naksutinta, kieltoja että leikkikalu-palkkiota kaikkia iloisesti pennun kanssa sekaisin ja ainakin 2 viikossa on näillä saatu paljon aikaan. JÄÄKAUSI kuulosti korvaani aivan hirvittävältä.. ehkä se on paikallaan hyvin haastavan koiran kanssa, mutta pennulle en ikinä voisi moista järkyttävää laumasta poissulkemista tehdä!!! Kolinapurkkiakin pidän etenkin yhtään aremman koiran kanssa hyvin arveluttavana, sitä ei ainakaan omin päin tule kenenkään lähteä käyttämään kuin äärikeinona harvoissa tapauksissa. On paljon helpompi saada negatiivisillä kokemuksilla koira pilalle kuin positiivisilla!!

Alla siis keskustelu uutisen sivulta:

Koirien koulutustavat kuumentavat tunteita nettikeskusteluissa.

Osa vannoo namien ja muiden palkkioiden nimeen. Heidän mielestään laumahierarkiakoulutuksessa käytetään liian kovia otteita. Toisten mukaan taas käytösongelmissa on lähes aina kyse johtajuuden puutteesta.

Kirsi Aalto on ongelmakoirakouluttaja, joka pyörittää Koirakoulu Kitiä. Hän kouluttaa laumahierarkiaan perustuvalla Pertti Vilanderin luomalla Pevi-menetelmällä.

Sari Paavilainen on virallisen ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja Koirakoulu Vision toimitusjohtaja. Hänen koulutustapansa perustuu palkitsemiseen.

Kirsi Aalto: Jos johtajuus ei ole kunnossa, homma ei toimi

Koiran täytyy olla laumassa alimpana ja ihmisen ylimpänä. Jos koira on pomo, tulee ongelmakäytöksiä.

Ongelma on 95-prosenttisesti aina ihmisessä, ei koirassa. Yleensä ruvetaan käyttäytymään koiraa kohtaan samoin kuin lasta kohtaan. Koiralle saa lässyttää ja sitä pitää lällyttää, mutta sen pitää tulla ihmisen aloitteesta, ei koiran.

En tuomitse namikoulutusta. Mekin käytämme nameja silloin, kun tehdään tottelevaisuusliikkeitä. Sen sijaan arkielämässä koiran täytyy totella, kun omistaja sanoo. Ei lastakaan lahjota siihen, että hän kävelee tien vasenta puolta.

Namikoulukin voisi toimia eri tavalla, jos koiraa alettaisiin enemmän kieltää.

Pevi-koulutuksessa katsomme ensin neuvolatunnilla, minkälainen koiran ja omistajan suhde on. Suurimmalle osalle koirista laitetaan viikon jääkausi, eli huomioimattomuusjakso. Sillä tiputetaan koiran egoa alaspäin ja saadaan koiralle korvia päähän. Jos koira ei kuuntele seuraavalla käyntikerralla omistajan ei-sanaa, lähdemme tehostamaan sitä. Tehoste voi olla kolinapurkki, ilmapainesuihke tai vaikka lapanen. Kaikille ei käytetä kolinapurkkia, vaan mennään koiran luonteen mukaan. En ymmärrä, miten Pevi voisi olla kova koulutustapa, koska kaikessa toimitaan aina koiran mukaan.

Sari Paavilainen: Johtajuudella ei ole merkitystä

Ammattikouluttajat käyttävät positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa kouluttamista nimenomaan sen tehokkuuden takia. Se on ainoa tapa saada aikaan luotettavaa käytöstä. Palkkion, eli vahvisteen, käyttö toimii yksinkertaisesti palkitsemalla koiraa halutusta käytöksestä ja jättämällä ei-toivottu huomioimatta.

Kouluttajalla on oltava jotain, mitä eläin oikeasti haluaa.

Palkkion poisto on tehokkaampi rankaisu kuin mikään muu. Pelataanhan siinä asialla, jota koira sillä hetkellä haluaa eniten.

Johtajuudella ei ole merkitystä. Se, joka hallitsee vahvisteet, hallitsee koiran.

Susitutkija David Mech, joka aikanaan toi johtajuusajattelun koiramaailmaan, on tehnyt viimeiset 20 vuotta töitä myytin kumoamiseksi. Eri eläinlajit eivät voi muodostaa laumaa keskenään, koska yhteinen kieli puuttuu.

Rankaisuun perustuva koulutus on pitkällä tähtäimellä tehotonta verrattuna palkitsemalla kouluttamiseen. Rankaisu ei kerro koiralle, mitä sen pitäisi tehdä.

Kolinapurkkia käytettäessä lisätään koiran maailmaan uhka. Jos koiraa tölkitetään aina kun se haukkuu toiselle koiralle, koira oppii yhdistämään toisen koiran tölkitykseen. Pelko ja epävarmuus lisääntyvät, vaikka koiran ei-toivottu käytös hetkeksi poistuisi. Koirasta tulee painekattila, joka poksahtaa jonain päivänä.

Kolinapurkkeja ja jääkausia vai positiivista vahvistamista

–Kolinapurkki: Rämisevä purkki tai rasia. Kolinapurkki voidaan tehdä esimerkiksi sulkemalla kolikoita tyhjän juomatölkin sisään. Purkkia käytetään helisyttämällä tai pudottamalla maahan koiran lähellä. –Jääkausi: Noin kolmen viikon mittainen jakso, jonka aikana koiraa ei huomioida. Ei silitellä, ei puhuta, ei edes katsota. Välttämättömät toimet, kuten ruuan antaminen, tehdään vähäeleisesti. –Positiivinen vahvistaminen: Vahvistetaan haluttua käytöstä palkitsemalla koira siitä. Palkkio, eli vahviste, voi olla esimerkiksi nami, leikki, pääsy ulos autosta tai mitä ikinä koira tilanteessa haluaa. Pyydettävä asia on ensin yksinkertainen. Vaatimustasoa nostetaan vähitellen.

Aku ja Manta 2 kk

2 kuukauden merkkipäivän kunniaksi sisko kävi kylässä. Ei saanu sisaruksia kunnon yhteiskuvaan.. yritystä kyllä oli. Molemmat ovat kahdessa viikossa kasvaneet kovasti, sukupuolileima on selkeästi nähtävissä. Ei tarvii miettiä kumpi on uros ja kumpi naaras kun Aku ja Manta telmivät :D

Aku 8 viikkoa

Aku on viikossa kotiutunut todella hienosti :D
Tässä vähän videota kohelluksesta ulkoaitauksessa

 

http://www.youtube.com/watch?v=KLofHepZMcs

Ja sitten vielä kuvia tältä päivältä. Kovasti on poika kyllä viikossa kasvanut.

Aku kotiutuu

Kotiutuminen on onnistunut mielestäni hyvin. Öisin ei itketä ja untakin riittää joskus jopa 3-4 tuntia putkeen. Vahinkoja sattuu enemmän ja välillä vähemmän. Mamma kuitenkin jaksaa rampata yölläkin ulkona ja viime yönäkin sitten seistiin lähes puoli tuntia, kun Akulla jännitti pissata pimeässä vaikka valot oli laitettu pihalle päälle.

Kissan kanssa aletaan olla aika sinut. Leikkiminen on vielä vähän yksipuolista, ei sovi nuo tyylit yhteen. Ehkä se kohta löytyy yhteinen sävelkin.

Naksuttimelle ehdollistaminen aloitettiin tänään, sisko oli sitä jo kai eilen harjoitellut. Aku ei ole suuremmin ahne tai ruoalle perso, joten sopivan motivoivan makupalan löytäminen oli haastavampaa. Sellainen kuitenkin löytyi Oltermanni-juustosta.

Parvorokotuskin käytiin ottamassa varmuuden vuoksi. Ei sitä tautia tällä suunnalla ole ollut, mutta mistä sen koskaan tietää.

Taluttimessa kävelyä on harjoiteltu ja ainakin nyt vielä se sujuu hienosti. Pelottavat uudet maisemat voivat olla osasyynä tähän. Akuhan ulkoilee lähes aina irti, kun vielä ainakin pysyy omalla pihalla ongelmitta ja ajoittain sitten ulkoaitauksessa.

Aku tuli taloon

Moi!
Minä olen Aku 7 viikkoa, olen Lapinporokoira. Olen tänään saapunut uuteen kotiini Rovaniemelle ja heti pääsin tutustumaan isoon pihaan, jossa saan telmiä mielin määrin. Täällä oli paljon isoja ja pieniä ihmisiä, etenkin ne pienet oli minua heti paijaamassa ja sillä pienimmällä oli kova ääni :s
Sitten täällä on sellainen ihmeellinen valkoinen eläin, mie en tiiä mikä se on. Se ei ole kuiten koira, kait. On se minua nuuskutellut ja mie sitä, ei se ainakaan pure :D Ja sitten se haluais mun kanssa nukkumaan, mutta isot ihmiset ei anna sen tulla.
Nyt mie kuiten jo nukun, oli jännä reissu autossa 700 km ja mulla niin kovasti haukutti välillä..

Tässä mie tutustun siihen ihmeelliseen valkoiseen

Matkalla oli vähän kurjaa ku siskollakin kovasti pelotti. Mie yritin sitten olla hurjan rohkea haukkumalla isoille ihmisille. Ei ne ymmärtäneet, että me halutaan pois.

Perhosia ja krokotiilejä

Tämä kuva on aivan übersöpö.  Riikka tuskin vielä on opettanut pentuja solmimaan kengännauhoja, joten tässä kuvassa taitaa olla aivan muut puuhat kengän suhteen mielessä :)

Perhosia on vatsassa. Kesälomareissulla ei suuremmin ehtinyt ajatella koiran tuloa, mutta näin kotona ollessa alkaa vähän jo jännittämään kun paikkoja laittelee kuntoon pientä varten. Matot ovat yhä kyllä lattialla.. aluksi kun Aku on yksinollessaan pentuaitauksessa keittiön puolella ja siitä sitten kotiväen kanssa saa laajentaa reviiriään. Onneksi meillä ei montaa mattoa ole ja kaikki taitavat pesua kaivata muutenkin.

Krokotiilejä löytyy tuolta laatikosta, sekä hammasharjoja. Puruhommaa pienelle, samoin kuivanahkaisia puruluita, vetolelu, " oravannahka " ja muuta pientä kivaa. Meillä Akulla on niin kiva tilanne, että sen ei tarvitse päivittäin montaa tuntia yksin olla. Lapset lähtevät eri aikaan kouluun ja tokaluokkalainen pääsee parin tunnin koulupäivillä.

Ulos pitäisi käydä hankkimassa aitaustarpeet. Saapi sitten Aku kavereineen kirmata takapihalla joskus ilman rajoituksiakin.. meillä on niin kiva takapiha, että kahdella suunnalla on metsää, yhdellä ( toivottavasti ) pitkäpinnaiset naapurit ja talon toisella puolella rauhallinen pyörätie. Pyörätiellä kyllä kulkee paljon mielenkiintoista kaksi-sekä neljäjalkaista porukkaa ja löytyy samanlaista sakkia naapuritaloistakin. Niihin Aku pääsee tutustumaan sitten myöhemmin.

Noutokassia pakkailin: pyyhkeitä pissavahinkojen ja pahoinvoinnin varalle, ruoka-ja vesikippo, vesipullo, pehmo-ja vetolelu.. onneksi Akun sisko tulee samalla kyydillä, niin ei tarvitse pitkää matkaa yksin tehdä.

6-viikkoiset, kuvat Riikka Sirén

Koirankouluttaja

Olen nyt Suomen Palveluskoiraliiton virallisesti " kouluttama " koirankouluttaja. Kävin viikonloppuna Allan Aulan pitämän kaksipäiväisen kurssin. Vaikka kurssi oli täyttä teoriaa, sain sieltä paljon irti ja vinkkejä tulevan pennun kasvattamiseen ja koiran ymmärtämiseen. Siellä sain pienen kipinän myös siihen, että Aku voisi harrastaa jälkeä ja hakua. Jos ei kilpailuasteelle, niin harrastuksena ainakin, pääsee niin käyttämään nenäänsä kuten pitääkin. Aluksi aloittelemme esim. lasten jäljestämisellä ja haulla omassa metsässä ja siitä sitten etenemme koulutusryhmään iän karttuessa. Onneksi täällä pohjoisessa riittää maastoa jota kulkea :D
Toko-puoli kiinnostaa sen verran, että BH-tunnus pitää saada jos meinaa PK-lajeja lähteä kilpailemaan. Muutoin taitaa ainakin mammalle olla turhan yksitoikkoista toimintaa ;)

Myös Pelastuskoira-toiminta sekä Koirakaveri-harrastus kiinnostaa. Niitä tarkistetaan sitten myöhemmnin riittääkö koiran ja / tai ohjaajan kantti. 


Näin kuvataan kurssia Suomen Palveluskoiraliiton sivuilla 
Koirankouluttajakurssi on koulutusohjaajakurssin 1-osa.
Kurssille voi osallistua kaikki koiran koulutustoiminnasta kiinnostuneet henkilöt, heille ei ole mitään jäsenyys- tai harrastusvaatimuksia.
Kurssilla käsitellään teoriassa mm. seuraavia asioita:

• koiran fyysiset ominaisuudet,
• luonne ja käyttäytyminen,
• koiran oppimisteoria
• koiran kotikasvatus ja koulutus
• palvelus- ja pelastuskoirakoelajit
• koekäytäntö
• kennelorganisaatio

Pilli

Hankin Akulle pillin, jolla olisi tarkoitus opettaa kauko-ohjattuna ainakin luoksetulo ja pysähtyminen. Tämä on ainakin metsässä tarpeellinen taito, pillin ääni kantaa paremmin kuin meikäläisen karjaisu ( joka voi koiraan vaikuttaa negatiivisesti, sitä kun tulee ärhäkkäämmin ääneltyä välillä ).

Pilliohjeita löytyy mm. noutajien koulutusohjeista, koska pilliä käytetään niillä linnustuksessa paljon. Tässä ote yhdestä tekstistä

Pilli

Monet kasvattajat ovat käyttäneet pilliä jo pennuille, kun niitä on kutsuttu syömään. Yksinkertaiset pillitykset ovat yleensä luoksetulovihellys ja koiran pysäyttäminen pillillä (istumaan tai seisomaan). Lisäksi yleisesti käytetään pilliä huomiomerkkinä (koira ottaa kontaktin ohjaajaan) ja lähihaussa (koira on esim. lähetetty linjalle ja ohjaaja antaa lähihakuvihellyksen kun koira on riistan lähellä).

Luoksetulo (piiiiip – piiiip tai piipiipiipiipiip)

Luoksetulossa käytetään usein kahta pitkää vihellystä peräkkäin tai useita lyhyitä vihellyksiä peräkkäin. Luoksetulovihellystä voidaan harjoitella aina ruokaa annettaessa, jolloin samalla puhalletaan. Ruuan avulla voidaan harjoitella luoksetuloa sekä sisällä että ulkona. Aluksi koiraa pitää palkita aina jollain tavalla sen tullessa luokse, myöhemmin satunnaisesti koko koiran elämän ajan. HUOM! Jos on epäilystä, että koira ei alkuharjoittelun aikana tule pillittäessä, ei pilliä käytetä silloin, vaan haetaan koira. Koiralle ei saa myöskään pillittää liikaa tai turhaan, jotta pilli ei koe inflaatiota.

Istuminen/pysähtyminen (piiiiip)

Pysähtymisessä voidaan käyttää yhtä pitkää puhallusta. Sitä voidaan harjoitella aina kun koiran pitää istua, esim. ruokaa annettaessa koiran istuessa puhalletaan samalla pilliin ja näytetään käsimerkki (käsi ylös). Samaa harjoitellaan sekä sisällä että ulkona ja aluksi jälleen koiraa palkitaan aina (makupala, pallonheitto). Harjoitusta vaikeutetaan lisäämällä matkaa koiran ja ohjaajan välillä, pillitetään pysäytys koiran ollessa menossa pois ohjaajan luota (palkkio heitetään tai viedään koiralle sen pysähtyessä) tai koiran tullessa kohti (palkitaan esim. heittämällä palkkio koiran taakse tai koiran taakse valmiiksi asetetulle palkkiolle, ns. taaksepalkitseminen).

Harjoituksia voi tehdä aina silloin, kun koiran tulee pysähtyä ja istuutua: ulosmenon yhteydessä, autosta poistumisen yhteydessä, lenkillä pysähdyttäessä, vapaaksi pääsemisen yhteydessä jne., jolloin palkkiona toimii esim. matkan jatkuminen) -> koira oppii, että pysähtyminen tarkoittaa jonkin mukavan asian alkamista, ei mukavan asian loppumista 

Huomio (pip)

Lyhyttä terävää puhallusta voidaan käyttää koiran huomion herättämiseksi, jolloin koira katsoo ohjaajaan päin. Tätä harjoitellaan erikseen istumisesta/pysähtymisestä, jottei koira sekoita niitä keskenään. Esim. pillitys ja koira katsoo ohjaajaa -> heitetään palkkio koiralle.

Lähihaku (pipipipipi tai pi-piu pi-piu pi-piu)

Lähihaussa puhalletaan esim. useita nopeita lyhyitä puhalluksia pillillä peräkkäin. Sitä voidaan opettaa esim. sirottelemalla makupaloja lattialle tai maahan koiran nähden. Kun koira alkaa etsiä nameja, pillitetään samalla lähihakupillitystä. Tehdään sama, mutta siten, ettei  koira näe makupalojen pudottelua. Kun koira osaa tämän, voidaan makupalojen sijasta laittaa etsittäväksi palloja tai dameja ja koiran etsiessä niitä puhalletaan lähihakupillitystä.