lauantai 24. syyskuuta 2011

Aku 3 kuukautta





Sormi meni suuhun..

Juu siis miehen en oo uros enkä mikään jos en kehtaa pinkissä näyttyäytyä..


Ja sitten taidonnäytteitä kuinka tomerana Aku voi olla kun tarjolla on kinkkua :D
Tätä kontaktia kun saa harjoitella päivittäin miljoona kertaa ja silti se toimii vain silloin kun herraa haluttaa..




perjantai 23. syyskuuta 2011

13 viikkoa: Uhmaa ja Onnistumisia

3 kk ikä näyttää Akulle tuovan tullessaan uhmausta. Tähän asti uhma on ollut pientä, tällä viikolla sitten sitäkin enemmän. Uhma näkyy etenkin remmirähjänä ja karkailuyrityksinä. Myös kuulosta on tullut erittäin valikoiva..
Tänäänkin aamulla klo 6 Aku päätti tehdä elämänsä ensimmäisen oikean karkausreissun. Reissu ei yltänyt kauas, mutta meni sallittujen rajojen ulkopuolelle naapurin pihalle saakka. Tuolle suunnalle Aku ei ole ennen mennytkään luvatta. Aamulenkillä remmisekoilu meni ihan överiksi ja pistin koiran kuriin niskasta ravistamalla ja murahtamalla. Yksi ravistus riitti. Aku säikähti raukka niin ettei syöny koko päivänä ku vasta iltapäivällä ku oli minut mielistelly töistä tullessa. Possunkorvakin oli koskematta. Vähän tuli itselle kurja olo, mutta kun ei mitään pentu uskonut..

Remmirähjän seurauksena paloi käämit toisille koirille möykkäämisessä. Tähän asti olen yrittänyt aktiivisesti Tuire Kaimion pennunkasvatuskirjan ohjeilla eli kovasti huomiota yrittäny herättää itseeni pennussa: namuja, vinkulelua, kaiken sortin sekoilua. Aku näytti lopulta vain koko ajan kiihtyvän siitä, että itse käyttäydyin oudosti koirien vastaan tullessa, joten aloin kokeilemaan täysin päinvastaista tapaa. Koiran vastaantullessa otin Akun vaivihkaa lyhyemmälle remmille ja käyttäydyin kuin vastaantulijoita olisikaan: en kiinnittänyt mitään huomiota Akuun, vastaantulijoihin, ohittajiin tai mihinkään muuhun. Kävelin vain eteenpäin pokkana äänettä ja ilman mitään ylimääräistä liikettä. JA SE TOIMI!!!!!  Välillä Aku "raahautuu" pari askelta remmin perässä kun ei malta tulla, mutta vedä se ei onneksi kovasti. Vetämistä ollaan harjoiteltu niin paljon pysähtymällä jokaisesta vedosta, että Aku ruukaa itse istahtaa jo siitä kun remmi menee kireälle.

Tositoimiin päästiin nyt iltalenkillä kun yhtäaikaa oli kolmen koiran altistus: yksi tuli takaa, toinen oli viereisen talon pihassa hyppäämässä autosta ulos parkkipaikalla ja kolmas tuli vasemmalta samalle tielle kohti meitä. Yhtään murinaa tai ärinää ei Aku päästäny ku kävelin vain rauhallisesti tasaista tahtia äänettä ja eleettä menemään. Mie oon niin YLPEÄ!!!! Akusta tottakai, mutta myös itsestä kun uskalsin tätä tapaa kokeilla ja vielä itse onnistuin olemaan totaalisen reaktiotta. Palkan ja kehun Aku sai heti kun tilanne oli ohi eikä se kiinnittänyt läheskään niin paljon huomiota koiraan kuin hetkeä aikaisemmin.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Aku 11 viikkoa

Vesisade yllätti meidät metsälenkillä. Onneksi metsässä oli isoja mäntyjä, joiden suojaan pääsi sateelta pakoon :D

tiistai 6. syyskuuta 2011

Lepakkokoira

Viime yönä vihdoin tapahtui se mitä kauan odotettiin: korvat nousivat , viimeinenkin lerppu :D

lauantai 3. syyskuuta 2011

Aku 10 viikkoa


Aku my <3

Akuseni on asustellut meillä nyt 3 viikkoa ja joka päivä huomaan kuinka hieno koira Aku onkaan. Se on just se oikea meille. Pirun pitkäpinnainen, kovahermoinen, mutta sitten kuitenkin niin lapsirakas ja hellyyttävä. Haasteitakin Akun kanssa toki on.. Aku kun rakastaisi kaikkia ja kaikkea eikä ymmärrä miksei jokaista ohikulkijaa voi mennä moikkaamaan tai miksei jokainen vastaan tuleva koira ole leikkikaveri. Lisäksi meillä on motivoinnissa haastetta, Aku kun menee pienestäkin kiihtymyksestä namin suhteen lukkoon, nyt onneksi motivointia toimii lempopehmovinkuorava :D Lisäksi meidän pitää alkaa harjoitella seisomista, jos Akua meinaa joskus viedä näyttelykehään. Tämä poika ku joko istuu, makaa tai juoksee. Seisominen on vain vahtihommissa käytetty juttu. Makuulle meno tapahtuu heti kun ollaan paikallaan ulkonakin esim. puoli minuuttia. Myös paimennus on kova sana, siihen käy omien lasten lisäksi myös naapurin lapset ( joita meidän naapurustossa riittää.. )  Näykkiminen on onneksi saatu melko minimiin.

Öinen sisäsiisteys on kohtuullisen onnistunutta, aamulla kyllä ruiskitaan sitten sitäkin innokkaammin sekä pihalle että sisälle :D Yksi kokonaan pissakäynnittä ollut yökin on jo takana ;)

Korvat alkaa nousemaan, päät kyllä vielä lörpöttää mutta joskus voi vahingossa käydä näinkin:

Mitäpä muuta meille kuuluisi? Ruoka maistuu ihan hyvin, maksalaatikko on ehdoton lemppari eikä siinä haittaa edes reilu annos matolääkettä :D Myös kinkku ja makkara toimii motivoinnissa, juusto aavistuksen huonommin.

Istu-käsky on omaksuttu, remmissä kävely sujuu suurimmalta osin hyvin, luoksetulokin useimmiten ( silloin ku on korvat päässä.. ), tassua annetaan käskystä ( tää on esikoisen ja Akun oma juttu ) ja kerjääminenkin on opittu. Ulkona ei viihdy Aku yksin minuuttiakin, huuto on niin järkyttävää että hui, onneks naapurit ymmärtää ( kai .. ).  Katso-kontaktia on harjoiteltu namipaloilla, Aku kun on melko huono ottamaan omatoimisesti kontaktia. On vähän sellainen " mie katon sitten ku mulla on asiaa " - luonteinen kaveri. Aku on kyllä siitä kiva, että se ei pahemmin asioista hötkyile. Meidän perheessä vallitsee välillä 3 lapsen, 2 aikuisen ja yhden kissan totaalikaaos, joten melko rento luonne pennulla ei ole pahitteeksi.

Eilen käytiin siskon ja 2 aikuisen koiran kanssa metsälenkillä. Sisko roikkui Akulla koko ajan kurkussa, niskassa yms ja murisi ja ärisi. Aku meni mukana, mutta ei rähjännyt. On siis kohtuuhiljainen kaveri ja isompiakin väisti jos ne varoittavasti murisi. Onneks ei kuiten ole mikään hullunrohkee isottelija, niin jätti isot suosista rauhaan.