lauantai 3. syyskuuta 2011

Aku 10 viikkoa


Aku my <3

Akuseni on asustellut meillä nyt 3 viikkoa ja joka päivä huomaan kuinka hieno koira Aku onkaan. Se on just se oikea meille. Pirun pitkäpinnainen, kovahermoinen, mutta sitten kuitenkin niin lapsirakas ja hellyyttävä. Haasteitakin Akun kanssa toki on.. Aku kun rakastaisi kaikkia ja kaikkea eikä ymmärrä miksei jokaista ohikulkijaa voi mennä moikkaamaan tai miksei jokainen vastaan tuleva koira ole leikkikaveri. Lisäksi meillä on motivoinnissa haastetta, Aku kun menee pienestäkin kiihtymyksestä namin suhteen lukkoon, nyt onneksi motivointia toimii lempopehmovinkuorava :D Lisäksi meidän pitää alkaa harjoitella seisomista, jos Akua meinaa joskus viedä näyttelykehään. Tämä poika ku joko istuu, makaa tai juoksee. Seisominen on vain vahtihommissa käytetty juttu. Makuulle meno tapahtuu heti kun ollaan paikallaan ulkonakin esim. puoli minuuttia. Myös paimennus on kova sana, siihen käy omien lasten lisäksi myös naapurin lapset ( joita meidän naapurustossa riittää.. )  Näykkiminen on onneksi saatu melko minimiin.

Öinen sisäsiisteys on kohtuullisen onnistunutta, aamulla kyllä ruiskitaan sitten sitäkin innokkaammin sekä pihalle että sisälle :D Yksi kokonaan pissakäynnittä ollut yökin on jo takana ;)

Korvat alkaa nousemaan, päät kyllä vielä lörpöttää mutta joskus voi vahingossa käydä näinkin:

Mitäpä muuta meille kuuluisi? Ruoka maistuu ihan hyvin, maksalaatikko on ehdoton lemppari eikä siinä haittaa edes reilu annos matolääkettä :D Myös kinkku ja makkara toimii motivoinnissa, juusto aavistuksen huonommin.

Istu-käsky on omaksuttu, remmissä kävely sujuu suurimmalta osin hyvin, luoksetulokin useimmiten ( silloin ku on korvat päässä.. ), tassua annetaan käskystä ( tää on esikoisen ja Akun oma juttu ) ja kerjääminenkin on opittu. Ulkona ei viihdy Aku yksin minuuttiakin, huuto on niin järkyttävää että hui, onneks naapurit ymmärtää ( kai .. ).  Katso-kontaktia on harjoiteltu namipaloilla, Aku kun on melko huono ottamaan omatoimisesti kontaktia. On vähän sellainen " mie katon sitten ku mulla on asiaa " - luonteinen kaveri. Aku on kyllä siitä kiva, että se ei pahemmin asioista hötkyile. Meidän perheessä vallitsee välillä 3 lapsen, 2 aikuisen ja yhden kissan totaalikaaos, joten melko rento luonne pennulla ei ole pahitteeksi.

Eilen käytiin siskon ja 2 aikuisen koiran kanssa metsälenkillä. Sisko roikkui Akulla koko ajan kurkussa, niskassa yms ja murisi ja ärisi. Aku meni mukana, mutta ei rähjännyt. On siis kohtuuhiljainen kaveri ja isompiakin väisti jos ne varoittavasti murisi. Onneks ei kuiten ole mikään hullunrohkee isottelija, niin jätti isot suosista rauhaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti