13 viikkoa: Uhmaa ja Onnistumisia

3 kk ikä näyttää Akulle tuovan tullessaan uhmausta. Tähän asti uhma on ollut pientä, tällä viikolla sitten sitäkin enemmän. Uhma näkyy etenkin remmirähjänä ja karkailuyrityksinä. Myös kuulosta on tullut erittäin valikoiva..
Tänäänkin aamulla klo 6 Aku päätti tehdä elämänsä ensimmäisen oikean karkausreissun. Reissu ei yltänyt kauas, mutta meni sallittujen rajojen ulkopuolelle naapurin pihalle saakka. Tuolle suunnalle Aku ei ole ennen mennytkään luvatta. Aamulenkillä remmisekoilu meni ihan överiksi ja pistin koiran kuriin niskasta ravistamalla ja murahtamalla. Yksi ravistus riitti. Aku säikähti raukka niin ettei syöny koko päivänä ku vasta iltapäivällä ku oli minut mielistelly töistä tullessa. Possunkorvakin oli koskematta. Vähän tuli itselle kurja olo, mutta kun ei mitään pentu uskonut..

Remmirähjän seurauksena paloi käämit toisille koirille möykkäämisessä. Tähän asti olen yrittänyt aktiivisesti Tuire Kaimion pennunkasvatuskirjan ohjeilla eli kovasti huomiota yrittäny herättää itseeni pennussa: namuja, vinkulelua, kaiken sortin sekoilua. Aku näytti lopulta vain koko ajan kiihtyvän siitä, että itse käyttäydyin oudosti koirien vastaan tullessa, joten aloin kokeilemaan täysin päinvastaista tapaa. Koiran vastaantullessa otin Akun vaivihkaa lyhyemmälle remmille ja käyttäydyin kuin vastaantulijoita olisikaan: en kiinnittänyt mitään huomiota Akuun, vastaantulijoihin, ohittajiin tai mihinkään muuhun. Kävelin vain eteenpäin pokkana äänettä ja ilman mitään ylimääräistä liikettä. JA SE TOIMI!!!!!  Välillä Aku "raahautuu" pari askelta remmin perässä kun ei malta tulla, mutta vedä se ei onneksi kovasti. Vetämistä ollaan harjoiteltu niin paljon pysähtymällä jokaisesta vedosta, että Aku ruukaa itse istahtaa jo siitä kun remmi menee kireälle.

Tositoimiin päästiin nyt iltalenkillä kun yhtäaikaa oli kolmen koiran altistus: yksi tuli takaa, toinen oli viereisen talon pihassa hyppäämässä autosta ulos parkkipaikalla ja kolmas tuli vasemmalta samalle tielle kohti meitä. Yhtään murinaa tai ärinää ei Aku päästäny ku kävelin vain rauhallisesti tasaista tahtia äänettä ja eleettä menemään. Mie oon niin YLPEÄ!!!! Akusta tottakai, mutta myös itsestä kun uskalsin tätä tapaa kokeilla ja vielä itse onnistuin olemaan totaalisen reaktiotta. Palkan ja kehun Aku sai heti kun tilanne oli ohi eikä se kiinnittänyt läheskään niin paljon huomiota koiraan kuin hetkeä aikaisemmin.