Eilen sattui kyllä sellainen tilanne, että pulssi kävi 200 ja sydän hakkasi. Töistä lähtiessä sain puhelun, että Aku oli tullut kaveria vastaan vilkkaan tien pyörätiellä. Parissa minuutissa koira oli juossut omasta pihasta ilmeisesti jäniksen perässä metsän poikki. Onneksi pyörätiellä ollaan koiran kanssa kuljettu aika paljon, niin Aku osasi sievästi kävellä tien reunaa. Edes karkaamista ei oltu huomattu, ulkoremmi kun oli katkennu ja ulkona Aku oli ehtinyt olla vain pari minuuttia ennen karkureissuaan. Onni matkassa, että tuttu oli Akun siskon omistaja!
Nyt on koiralla pihalla kunnon vaijeri terassiin kiedottuna. Ei ihan heti pitäisi irrota.
Meillä Perustottelevaisuus-kurssi jatkuu vaihtelevalla menestyksellä. Kotona mulla on erittäin hieno osaava koira, treeneissä räksyttävä adhd, joka juoksee jokaisen nartun perään ja ärhentelee uroksille. Etenkin vähänkin juoksulle haisevat nartut saavat lenkilläkin vinkumiset, oli sitten lähellä tai kaukana tai ajat sitten samaa tietä kulkeneet. Syksyistä kastraatiota odotellessa ;)
Pihalla on kevään tultua paljon jäniksiä, räkättejä, variksia.. siitäkös Aku innostuu. Narun päässä on välillä hyrrä, joskus sitten sellainen kiltti ja tottelevainen koirakin. Sisällä sitten taas maailman kultaisin mussukka, joka makoilee lattialla kuopuksen kanssa sylikkäin <3
Manamansalon retki
1 vuosi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti