Jokakoiran opas emännän arkitottelevaisuuteen

 

 

 Terve! 

Mie olen Aku 1 v Rovaniemeltä. Mun mutsi on etelästä ja iskä ( se pääsi jo paremmille poropaimennusmaille ) on täältä pohjosesta. Mutsi on niitä " junantuomia " mutta ei se käyny täällä ko vähän aikaa ja lähti sitten takas etelään. Sen " omistajalla " ( juu ne kutsuu itseään muka omistajiksi XD )  Riikalla tuli sitä ihan hirveen iso ikävä. Ei se tohtinu jättää sitä sinne yksin itkemää.

Mie vein tuon minun emännän ( ja muunkin lauman ) kesällä käymään tunturissa ko halusin itsestäni kuvia sellaisessa autenttisessa ( eiks ookki hieno sama, emäntä opetti ! ) ympäristössä. Niinku porokoira tunturissa, tajuuttekste? 

 Mie ajattelin, että nyt ku minusta on näin kommeita kuvia niin voisin teitä valistaa muutamalla neuvolla miten saaha se emäntä tottelemmaan ja samalla vähän kuvittaa sitä juttua. Eihän sitä kukkaan nyt pelkkää lätinää aina jaksa, pittää saaha kattella kuviaki.  

Nää on sitten tämmösiä mun huomaamia juttuja, en mie mikkään oppinu emännänkouluttaja vielä mutta ehkä minusta sitten joskus sellainenkin vielä voi tulla ko ahkerasti harjoittelen tuon emännän kansa. 

Ja kaikille tytöille tiedoksi: mie olen sitten sellainen turvaseksiä harrastava poika, mun kanssa ei tartte pelätä niitä teiniraskauksia , vink vaan! Muutki ko porokoiratytöt kyllä kelepaa.. saa ottaa yhteyttä minun emäntään!

                                                                       *********

-Paikallaolo

On tärkeää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan. Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää liikuta siitä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo, maanittelee ja uhkailee, yrittää lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei kumminkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti ja peräänantamattomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun ihminen osaa paikallaanolon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.

-Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista ylirasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on koko ajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja vauhdikkaasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.

-Liikkeestä maahanmeno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin hän kompastuu jalkojensa ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.

-Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on yksinkertaisuudessaan seuraava- vauhdin ollessa kohtalainen pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen tupsahtaminen.

 

 

-Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeää opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla tulematta. Voi esimerkiksi rynnätä autoteille tai lasten leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai kalanperkuujätettä. Kun ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, ei kiitosta saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaan kalan uimarakko suupielestä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!

-Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäs ja taas hieman etäämmäs jne…
Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle koiralleen.
Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen, ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.

 Mukavia koulutushetkiä!